Kotipalkisilla
26. maaliskuuta 2015
”Tuottaako Maria Huhmarniemi porot jotakin uutta taidemaailmaan, jossa lappilaiset taiteilijat ovat esittäneet jo vuosikymmeniä runsaasti poroaiheisia teoksia?” kysyi Aineen taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura Kotipalkisilla näyttelyn avajaispuheessa. – Kysymykseen ei liene vielä vastausta ennekuin yleisö, kriitikot ja taidehistorioitsijat ovat arvottaneet teokset.
Poroja on toki nähty lappilaisessa taiteessa paljon. Syy siihen löytyy Lapin kulttuurista. Poro ja porotaide ovat osa lappilaista ja saamelaista kulttuuria moniulotteisine merkityksineen. Taiteilijat työstävät teemoja, jotka he kokevat henkilökohtaisesti merkityksellisiksi. Samalla poronhoitoalueella asuvat ihmiset voivat nähdä nykytaidetta, joka käsittelee heidän omaa kulttuuriaan ja elinympäristöään. Taiteen kentällä on tilaa myös porotaiteelle.
Lapissa porotaiteella tarkoitetaan poroaiheista taidetta sekä teoksia, joita taiteilijat tekevät käsityöyrittäjien kaltaisesti Lappi-kuvaa tuottaen. Porotaiteen käsite on noussut esiin Rovaniemellä, jossa kaupunki on rahoittanut useita poroaiheisia julkisia teoksia. Porotaiteen kritiikki on liittynyt kysymykseen korkeatasoisesta julkisesta taiteesta. Saataisiinko kaupunkeihin kiinnostavampia ja vaikuttavampia taideteoksia, jos taiteilijoiden suunnittelu olisi vapaampaa?
Kotipalkisilla-näyttelyssä olen itse päätynyt poroaiheiseen teokseen pohtiessani maankäytön ristiriitoja Lapissa. Näyttelyssä kysyn, mahtuvatko poronhoito, kaivosteollisuus, matkailu ja villieläimet samaan maisemaan.
12. maaliskuuta 2015
Kotipalkisilla näyttely käsittelee pohjoista ympäristökonfliktien maisemaa. Näyttelyn nimi viittaa matonkuteiden raitaiin poroihin. Niiden lisäksi esillä on postikorteista
työstetty julistesarja, Taivaallinen maa -installaatio ja sutta kuvaava tekstiiliveistos.
Matonkuteet veistosten materiaalina alleviivaavat poronhoidon
kulttuuridonnaisuutta ja toisaalta ihmisen vaikutusta luontoon. Näyttelyssä
porot sulautuvat räsymattoon ja susi hirttyy siihen.
Kaivosteollisuutta käsittelevän installaation ”Taivaallinen maa” muotona on
kidemuoto. Se sisältää otteita haastattelusta, jossa Francis Joy kuvailee
alkuperäiskansoille tyypillistä hengellistä luontosuhdetta, jossa maan sisus on
pyhä ja vainajien henkien asuinpaikka.
7. maaliskuuta 2015
6. maaliskuuta 2015
”Loputtomat kaivosviritelmät, vesirakentamisvaateet ja Arktisten luonnonvarojen hyödyntämispuheet kertovat, että aiemmin väistyväksi ajatellut luonnonvarojen intensiivistä käyttöä korostavat kehityspiirteet ovat tulleet taas luonnonvarapolitiikan keskiöön” Jarno Valkonen kirjoittaa ja jatkaa, että Pohjois-Suomen syrjäiset alueet näyttäytyvät raaka-ainevarastoina. – Se kuvaa Kotipalkisilla näyttelyn teemaa.
Näyttelyn yksi
aiheista on poronhoidon ja kaivosteollisuuden konflikti. Kiistat kärjistyivät syksyllä
2013 Jokmokissa, kun useita satoja saamelaisia Ruotsista, Suomesta ja Norjasta kokoontui
mielenosoituksiin vastustamaan Brittiläisen Beowulf Miningin omistaman
Jokkmokk-kaivosyhtiön toimintaa. Asia nousi uutisiin, kun paikallinen poliisi toimi
väkivaltaisesti mielenosoittajia kohtaan.
Valokuvataiteilija Marja
Helander on kuvannut viimeaikaisessa näyttelyssään "SILENCE - Jaskes eatnamat" kaivosten tuhoamaa saamelaista maisemaa. Tuhotut
maisemat kertovat hänen mukaansa paitsi saastumisesta ja kolonialismista myös
hyvinvoinnista ja elintasosta. Nykyinen elämäntyyli kulutushyödykkeineen vaatii
kaivoksista saatavia alkuaineita – niin valtaväestön kuin alkuperäiskansojen
osalta, hän toteaa Ylen uutisissa.
Helander myös pohtii
näyttelytiedotteessa, millaisia jälkiä kaivosteollisuus jättää sieluun.
"Ehkä siellä vielä jonkun muinaisen saamelaisen haamu haikailee menneitä
poromaitaan kaivoskäytävissä?”
Kotipalkisilla
näyttelyssä yksi aiheista on alkuperäiskansoille
tyypillinen hengellinen luontosuhde, jossa maan sisus on pyhä ja vainajien henkien
asuinpaikka. Installaation ”Taivaallinen
maa” ääninauhassa shamanismin tutkija Francis Joy kuvailee, että useiden
alkuperäiskansojen maailmankuvissa maa on pyhä, elämää ylläpitävä voima.
Vanhassa shamanistisessa perinteessä esi-isien henget asuvat maan alla ja
välittävät elintärkeää tietoa vuodenkierrosta ja laidunmaista.
Kaivokset rikkovat
hautarauhan, mutta miten voisimme olla niitä ilman - kuluttaa vähemmän ja elää rauhallisemmin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)