”Tuottaako Maria Huhmarniemi porot jotakin uutta taidemaailmaan, jossa lappilaiset taiteilijat ovat esittäneet jo vuosikymmeniä runsaasti poroaiheisia teoksia?” kysyi Aineen taidemuseon johtaja Katriina Pietilä-Juntura Kotipalkisilla näyttelyn avajaispuheessa. – Kysymykseen ei liene vielä vastausta ennekuin yleisö, kriitikot ja taidehistorioitsijat ovat arvottaneet teokset.

Poroja on toki nähty lappilaisessa taiteessa paljon. Syy siihen löytyy Lapin kulttuurista. Poro ja porotaide ovat osa lappilaista ja saamelaista kulttuuria moniulotteisine merkityksineen. Taiteilijat työstävät teemoja, jotka he kokevat henkilökohtaisesti merkityksellisiksi. Samalla poronhoitoalueella asuvat ihmiset voivat nähdä nykytaidetta, joka käsittelee heidän omaa kulttuuriaan ja elinympäristöään. Taiteen kentällä on tilaa myös porotaiteelle.

Lapissa porotaiteella tarkoitetaan poroaiheista taidetta sekä teoksia, joita taiteilijat tekevät käsityöyrittäjien kaltaisesti Lappi-kuvaa tuottaen. Porotaiteen käsite on noussut esiin Rovaniemellä, jossa kaupunki on rahoittanut useita poroaiheisia julkisia teoksia. Porotaiteen kritiikki on liittynyt kysymykseen korkeatasoisesta julkisesta taiteesta. Saataisiinko kaupunkeihin kiinnostavampia ja vaikuttavampia taideteoksia, jos taiteilijoiden suunnittelu olisi vapaampaa?

Kotipalkisilla-näyttelyssä olen itse päätynyt poroaiheiseen teokseen pohtiessani maankäytön ristiriitoja Lapissa. Näyttelyssä kysyn, mahtuvatko poronhoito, kaivosteollisuus, matkailu ja villieläimet samaan maisemaan.

Lue lisää Porotataiteesta artikkelistani Tahitissa.

Kotipalkisilla näyttely käsittelee pohjoista ympäristökonfliktien maisemaa. Näyttelyn nimi viittaa matonkuteiden raitaiin poroihin. Niiden lisäksi esillä on postikorteista työstetty julistesarja, Taivaallinen maa -installaatio ja sutta kuvaava tekstiiliveistos.

Matonkuteet veistosten materiaalina alleviivaavat poronhoidon kulttuuridonnaisuutta ja toisaalta ihmisen vaikutusta luontoon. Näyttelyssä porot sulautuvat räsymattoon ja susi hirttyy siihen.

Kaivosteollisuutta käsittelevän installaation ”Taivaallinen maa” muotona on kidemuoto. Se sisältää otteita haastattelusta, jossa Francis Joy kuvailee alkuperäiskansoille tyypillistä hengellistä luontosuhdetta, jossa maan sisus on pyhä ja vainajien henkien asuinpaikka. 

Näyttelyn pakkaaminen

Taivaallinen maa raaka-ainevarastona

”Loputtomat kaivosviritelmät, vesirakentamisvaateet ja Arktisten luonnonvarojen hyödyntämispuheet kertovat, että aiemmin väistyväksi ajatellut luonnonvarojen intensiivistä käyttöä korostavat kehityspiirteet ovat tulleet taas luonnonvarapolitiikan keskiöön” Jarno Valkonen kirjoittaa ja jatkaa, että Pohjois-Suomen syrjäiset alueet näyttäytyvät raaka-ainevarastoina. – Se kuvaa Kotipalkisilla näyttelyn teemaa.

Näyttelyn yksi aiheista on poronhoidon ja kaivosteollisuuden konflikti. Kiistat kärjistyivät syksyllä 2013 Jokmokissa, kun useita satoja saamelaisia Ruotsista, Suomesta ja Norjasta kokoontui mielenosoituksiin vastustamaan Brittiläisen Beowulf Miningin omistaman Jokkmokk-kaivosyhtiön toimintaa. Asia nousi uutisiin, kun paikallinen poliisi toimi väkivaltaisesti mielenosoittajia kohtaan.

Valokuvataiteilija Marja Helander on kuvannut viimeaikaisessa näyttelyssään "SILENCE - Jaskes eatnamat" kaivosten tuhoamaa saamelaista maisemaa. Tuhotut maisemat kertovat hänen mukaansa paitsi saastumisesta ja kolonialismista myös hyvinvoinnista ja elintasosta. Nykyinen elämäntyyli kulutushyödykkeineen vaatii kaivoksista saatavia alkuaineita – niin valtaväestön kuin alkuperäiskansojen osalta, hän toteaa Ylen uutisissa. 

Helander myös pohtii näyttelytiedotteessa, millaisia jälkiä kaivosteollisuus jättää sieluun. "Ehkä siellä vielä jonkun muinaisen saamelaisen haamu haikailee menneitä poromaitaan kaivoskäytävissä?”

Kotipalkisilla näyttelyssä yksi aiheista on alkuperäiskansoille tyypillinen hengellinen luontosuhde, jossa maan sisus on pyhä ja vainajien henkien asuinpaikka. Installaation ”Taivaallinen maa” ääninauhassa shamanismin tutkija Francis Joy kuvailee, että useiden alkuperäiskansojen maailmankuvissa maa on pyhä, elämää ylläpitävä voima. Vanhassa shamanistisessa perinteessä esi-isien henget asuvat maan alla ja välittävät elintärkeää tietoa vuodenkierrosta ja laidunmaista.

Kaivokset rikkovat hautarauhan, mutta miten voisimme olla niitä ilman - kuluttaa vähemmän ja elää rauhallisemmin.

Löydetyt matonkuteet

Installaation materiaalina on matonkuteet, joita sain viime kesänä Muodoslompolon roskalavalta. Joku on lajitellut lumppuja värien mukaan, leikannut ja ommellut yhteen; aikonut kutoa räsymattoja mutta luopunut aikeesta. 

Tervetuloa avajaisiin tostaina 12.3. klo 18!